Kivusta toimintaan – kun alaselkä ei olekaan rikki, vaikka siihen sattuu

Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista maailmassa (THL, n.d.; Työterveyslaitos, n.d.). Suurin osa alaselkäkivusta on epäspesifiä alaselkäkipua, jolloin kivulle ei löydy yhtä selkeää rakenteellista syytä (Lääkärilehti, 2018). Pitkittyneessä alaselkäkivussa oireiden taustalla ei useinkaan ole yhtä yksittäistä löydöstä, vaan kipuun vaikuttavat samanaikaisesti monet biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät (Hartvigsen et al., 2018). 

On tärkeää korostaa, että selkäkipu tulee aina lääketieteellisesti arvioida ja vakavat rakenteelliset syyt ja sairaudet tulee tunnistaa ajoissa. Kun tällaisia merkkejä ei löydy, kuntoutuksen painopistettä voidaan siirtää laajempaan näkökulmaan (Käypä hoito, n.d.). Laajemmalla biopsykososiaalisella näkökulmalla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa kipua tarkastellaan kokonaisuutena. Hoidossa huomioidaan kehon lisäksi myös ajatukset, tunteet, elämäntilanne ja arjen kuormitustekijät (Holopainen, 2020, s. 63–64).

Pitkittyneessä kivussa myös elimistön kivunsäätelyjärjestelmä voi herkistyä. Tällöin kipu voi jatkua, vaikka kudos olisi jo parantunut. Kivun voimakkuus ja kesto eivät aina ole suorassa suhteessa kudosvaurion määrään (Selkäkanava, n.d.)

Tutkimusten mukaan esimerkiksi pelko ja liikkeiden välttäminen voivat ylläpitää kipua ja heikentää toimintakykyä enemmän kuin itse kudosmuutokset (Wertli et al., 2014; Vlaeyen & Linton, 2012). Tätä kutsutaan pelko-välttämiskäyttäytymiseksi (Vlaeyen & Linton, 2012). Ihminen alkaa vältellä liikkeitä tai tilanteita, joiden uskoo olevan vaarallisia selälle. Liikkuminen vähenee, kehon kuormituskestävyys heikkenee ja kipu alkaa tuntua entistä uhkaavammalta. Näin syntyy helposti noidankehä, jossa pelko, välttäminen ja kipu alkavat ylläpitää toisiaan (Vlaeyen & Linton, 2012).

Tässä blogitekstissä vastataan kysymykseen, miten biopsykososiaalinen lähestymistapa ja kognitiivisfunktionaalinen terapia (CFT) voivat auttaa pitkittyneen alaselkäkivun kanssa kamppailevaa ymmärtämään kipuaan ja palaamaan kohti merkityksellistä arkea?

Kun kipu ei kerro koko totuutta

Pitkittynyttä alaselkäkipua pyritään nykyään ymmärtämään biopsykososiaalisen viitekehyksen kautta. Se tarkoittaa, että kipua tarkastellaan biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuutena (Holopainen, 2020, s. 63–64; Hartvigsen et al., 2018). 
Biologisiin tekijöihin kuuluvat kehon rakenteet ja kudokset. Psykologisiin tekijöihin ajatukset, tunteet ja opitut toimintatavat. Sosiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi työtilanne, läheisten tuki ja arjen kuormitus (Holopainen, 2020, s. 63; Hartvigsen et al., 2018). Biopsykososiaalisen mallin kehittäjän George Engelin mukaan pelkät rakenteelliset löydökset eivät riitä selittämään kipua tai toimintakyvyn heikkenemistä, vaan keho ja mieli vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa (Holopainen, 2020, s. 64; Sarkkinen, 2026, s. 32).

Tutkimusnäyttö tukee tätä näkökulmaa. Esimerkiksi Wertli et al. (2014) systemaattisessa katsauksessa yhdistivät pelko-välttämiskäyttäytyminen kivun pitkittymiseen ja heikompaan toipumiseen. Siksi kipukuntoutuksessa korostuvatkin yksilöllisyys, aktiivinen osallistuminen ja myös vastuu omasta toipumisesta (Käypä hoito, n.d.; Holopainen, 2020, s. 65–66)

CFT apuna palaamaan toimintaan

Kognitiivisfunktionaalinen terapia (CFT) on biopsykososiaaliseen lähestymistapaan perustuva fysioterapiamenetelmä, jonka Peter O’Sullivan tutkimusryhmineen on kehittänyt pitkittyneen alaselkäkivun kuntoutukseen (O’Sullivan et al., 2018). Menetelmä perustuu ajatukseen siitä, että kipuun vaikuttavat samanaikaisesti kehon, ajatusten, tunteiden, käyttäytymisen ja elämäntilanteen tekijät (O’Sullivan et al., 2018; O’Keeffe et al., 2020). CFT:n keskeisiä osa-alueita ovat kivun ymmärtämisen vahvistaminen, sekä toiminnallisen harjoittelun ja elämäntapatekijöiden huomioiminen, joita tarkastellaan kuntoutuksessa yksilöllisesti. 

CFT yhdistää fysioterapian sekä ajatuksiin ja käyttäytymiseen vaikuttavat menetelmät yksilölliseen kuntoutukseen. Tavoitteena ei ole vain kivun vähentäminen, vaan myös paluu itselle tärkeisiin asioihin ja arjen toimintoihin (O’Keeffe et al., 2020; Thiveos et al., 2024).
Moni pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivä tunnistaa tilanteen, jossa kipu alkaa vähitellen ohjata arkea. Liikkeitä vältellään, kehoa suojataan jatkuvalla jännittämisellä ja kipu tulkitaan helposti merkiksi vauriosta. CFT:ssä tällaisia toimintatapoja ei nähdä väärinä, vaan ymmärrettävinä suojautumisstrategioina, jotka ovat syntyneet kivun seurauksena. Ongelmana kuitenkin on, että ne voivat ajan mittaan ylläpitää kipua ja heikentää toimintakykyä entisestään (O’Sullivan et al., 2018; Vlaeyen & Linton, 2012).

Kivun ymmärtäminen

CFT:n ensimmäinen vaihe on auttaa ihmistä ymmärtämään omaa kipuaan paremmin. Vastaanotolla voidaan yhdessä tarkastella esimerkiksi sitä, miksi tietyt liikkeet tuntuvat uhkaavilta tai miksi kipu jatkuu, vaikka vakavaa kudosvauriota ei enää olisi. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, ettei kipu aina tarkoita kudosvauriota, vaikka kipu itsessään onkin aina todellinen kokemus (Holopainen, 2020, s. 284–285).

Samalla pyritään tunnistamaan kipuun liittyviä uskomuksia ja pelkoja. Jos henkilö esimerkiksi uskoo, että kumartuminen vaurioittaa selkää, uskomusta voidaan tarkastella turvallisesti yhdessä fysioterapeutin kanssa. Tarkoituksena ei ole vähätellä kipua, vaan vähentää siihen liittyvää uhkaa ja lisätä tunnetta siitä, että omaan tilanteeseen voi vaikuttaa (Vlaeyen & Linton, 2012; O’Sullivan et al., 2018).

Toiminnallinen harjoittelu

Toiminnallisessa harjoittelussa aiemmin pelkoa herättäviä liikkeitä harjoitellaan asteittain ja turvallisesti. Selkäkipupotilaan kanssa voidaan esimerkiksi harjoitella rauhallista kumartumista nostamaan tavara lattialta ilman voimakasta vartalon jännittämistä tai hengityksen pidättämistä. Harjoittelun tavoitteena ei ole täydellinen suoritustekniikka, vaan luottamuksen palautuminen omaan kehoon ja liikkumiseen (O’Sullivan et al., 2018).

Vähitellen keho oppii, ettei liike ole vaarallinen. Samalla voidaan huomata, että kipu ei välttämättä pahene, vaikka selkää käytetään normaalisti. Tämä voi auttaa vähentämään liikkeiden välttelyä ja palauttamaan toimintakykyä arjessa (Vlaeyen & Linton, 2012).

Elämäntapatekijöiden huomioiminen

CFT:ssä huomioidaan myös uneen, stressiin, palautumiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät tekijät. Pitkittynyt kipu kuormittaa usein sekä kehoa että mieltä, ja esimerkiksi huono uni tai jatkuva stressi voivat lisätä kipuherkkyyttä entisestään.

Kuntoutuksessa voidaan siksi pohtia myös arjen kuormitustekijöitä ja keinoja palautumisen tukemiseen. Selkäkipupotilaan arkeen voidaan esimerkiksi lisätä vähitellen mielekästä liikettä, hengitysharjoituksia tai rentoutumista tukevia keinoja. Tarkoituksena on vahvistaa toimintakykyä ja palauttaa arkeen asioita, jotka ovat merkityksellisiä (O’Sullivan et al., 2018; O’Keeffe et al., 2020).

Tutkimusnäyttö CFT:n vaikuttavuudesta on lupaavaa. Kent et al. (2023) havaitsivat laajassa tutkimuksessa CFT:n olevan tavanomaista hoitoa tehokkaampi pitkittyneen alaselkäkivun hoidossa. Myös systemaattinen katsaus ja meta-analyysi Thiveos et al. (2024) osoittivat CFT:n parantavan toimintakykyä ja vähentävän kipua pitkittyneestä alaselkäkivusta kärsivillä henkilöillä.

Yhteenveto – kohti merkityksellistä arkea

Pitkittynyt alaselkäkipu ei useinkaan selity vain yhdellä rakenteellisella löydöksellä. Kipu on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat samanaikaisesti biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät (Hartvigsen et al., 2018; Holopainen, 2020). Kognitiivisfunktionaalinen terapia (CFT) konkretisoi tätä lähestymistapaa yhdistämällä kivun ymmärtämisen, yksilöllisen harjoittelun ja elämäntilanteen huomioimisen. Tavoitteena ei ole täydellinen kivuttomuus, vaan se, että ihminen oppii ymmärtämään kipuaan, luottamaan kehoonsa ja palaamaan takaisin itselleen merkityksellisten asioiden pariin (Sarkkinen, 2026, s. 32–33).

CFT ei ole nopea ratkaisu, vaan lähestymistapa, jossa kuntoutus rakentuu yksilöllisesti ihmisen oman elämäntilanteen, tavoitteiden ja arjen ympärille. Muutos tapahtuu usein vähitellen, kun pelko liikkumista kohtaan vähenee. Kivun kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin, eikä elämästä tarvitse luopua kivun vuoksi. Moni voi oppia liikkumaan turvallisesti, toimimaan aktiivisemmin ja elämään hyvää arkea myös silloin, kun kipua esiintyy.

Amanda Mäkelä, fysioterapiaopiskelija, Arcada
Kati Hellstén, fysioterapian lehtori, Arcada

Lähteet 

Hartvigsen, J., Hancock, M. J., Kongsted, A., Louw, Q., Ferreira, M. L., Genevay, S., Hoy, D., Karppinen, J., Pransky, G., Sieper, J., Smeets, R. J., & Underwood, M. (2018). What low back pain is and why we need to pay attention. The Lancet, 391(10137), 2356–2367. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29573870/

Holopainen, R. (2020). Biopsykososiaalinen lähestymistapa, Yhteenveto kliinisestä päättelystä: Kipuun vaikuttavat moniulotteiset tekijät, Psykologisesti informoitu hoito. Teoksessa H. Luomajoki (toim.), Ammattilaisen kipukirja (s.63–287). VK-Kustannus

Kent, P., Haines, T., O’Sullivan, P., Smith, A., Campbell, A., Schutze, R., Attwell, S., Caneiro, J. P., Laird, R., O’Sullivan, K., McGregor, A., Hartvigsen, J., Lee, D. A., Vickery, A., Hancock, M., & RESTORE trial team. (2023). Cognitive functional therapy with or without movement sensor biofeedback versus usual care for chronic, disabling low back pain (RESTORE): A randomised, controlled, three-arm, parallel group, phase 3, clinical trial. The Lancet, 401(10391), 1866–1877. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(23)00441-5

Käypä hoito. (n.d.). Alaselkäkipu. https://kaypahoito.fi/hoi20001

Lääkärilehti. (2018). Alaselkäkivun tutkiminen ja hoito perusterveydenhuollossa. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/alaselkakivun-tutkiminen-ja-hoito-perusterveydenhuollossa/?public=c8b8ff6464020750fbc01d047b3fa4c8

O’Keeffe, M., O’Sullivan, P., Purtill, H., Bargary, N., & O’Sullivan, K. (2020). Cognitive functional therapy compared with a group-based exercise and education intervention for chronic low back pain: A multicentre randomised controlled trial (RCT). British Journal of Sports Medicine, 54(13), 782–789. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31630089/

O’Sullivan, P., Cañeiro, J. P., O’Keeffe, M., Smith, A., Dankaerts, W., Fersum, K., & O’Sullivan, K. (2018). Cognitive functional therapy: An integrated behavioral approach for the targeted management of disabling low back pain. Physical Therapy, 98(5), 408–423. https://academic.oup.com/ptj/article/98/5/408/4925487

Sarkkinen, M. (2026). Kipu ja toimintamahdollisuudet. Fysioterapia, 1, 32–33

Selkäkanava. (n.d.). Mistä selkäkipu johtuu?. https://selkakanava.fi/selkakipu/mista-selkakipu-johtuu

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (n.d.). Yleistietoa kansantaudeista. https://thl.fi/aiheet/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

Thiveos, L., Kent, P., Pocovi, N. C., O’Sullivan, P., & Hancock, M. J. (2024). Cognitive functional therapy for chronic low back pain: A systematic review and meta-analysis. Physical Therapy & Rehabilitation Journal, Oxford Academic, 104(12), pzae128. https://doi.org/10.1093/ptj/pzae128

Työterveyslaitos. (n.d.). Yleisimmät tuki- ja liikuntaelinvaivat. https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/tuki-ja-liikuntaelimiston-terveys-ja-tyokyky/yleisimmat-tuki-ja-liikuntaelinvaivat

Vlaeyen, J. W. S., & Linton, S. J. (2012). Fear-avoidance model of chronic musculoskeletal pain: 12 years on. Pain, 153(6), 1144–1147. https://static1.squarespace.com/static/5da898d41d16a03ba94b7442/t/5da8c7e7272dc53dc717eb24/1571342312240/Fear-Avoidance-Model-of-chronic-pain.pdf

Wertli, M. M., Rasmussen-Barr, E., Weiser, S., Bachmann, L. M., & Brunner, F. (2014). Fear-avoidance beliefs as a prognostic factor for outcome in patients with low back pain: A systematic review. The Spine Journal, 14(5), 816–836. https://www.thespinejournalonline.com/article/S1529-9430(13)01576-3/abstract