Mitä suomen tai ruotsin kielen taitotaso kertoo sairaanhoitajaopiskelijan valmiuksista ja tuen tarpeesta harjoittelujaksoilla?

Opintoihin olennaisesti kuuluvat harjoittelut alkavat kuitenkin usein jo ennen kuin tämä taso on saavutettu, ja siksi harjoittelupaikoilla pohditaankin, millainen kielitaito riittää harjoitteluun. Yhtä vastausta ei ole: tarvittava kielitaito riippuu harjoittelupaikoista, hoitotilanteista ja tarjolla olevasta tuesta. Samaan aikaan harjoittelut ovat niitä kohtia, joissa opiskelijoiden kielitaito voi ottaa huomattavia edistysaskeleita.

Mitä kielitaitotasot ovat?

Kielitaitoa kuvataan kielitaitotasoilla, joita ovat esimerkiksi A2, B1 ja B2. Euroopan neuvosto julkaisi kielitaitotasot ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja myöhemmin kuvauksia on päivitetty ja täydennetty. Samat tasot ovat käytössä kaikkialla Euroopassa peruskoulusta korkeakouluihin, ja alun perin ne onkin laadittu nimenomaan oppimisen ja opetuksen tueksi. (Council of Europe, 2020.) 

Sanotaan siis, että henkilön kielitaito on jollakin tasolla. Eurooppalaisen viitekehyksen A-tasot tarkoittavat perustasolla olevaa kielenkäyttäjää, B-tasot itsenäistä kielenkäyttäjää ja C-tasot edistynyttä, usein akateemista kielenkäyttäjää. (Council of Europe, 2020.) Eurooppalaisen viitekehyksen ylin taso C2 ei kuitenkaan tarkoita äidinkielen tasolla olevaa puhujaa, sillä asteikko ei kuvaa äidinkielen osaamista, eikä C2 tarkoita ylintä mahdollista tasoa edes kielenoppijoiden kohdalla, sillä esimerkiksi simultaanitulkit ja muut vieraiden kielten ammattilaiset ovat tyypillisesti tämän asteikon ulottumattomissa. On tavallista, että kielitaito on kielen eri osa-alueilla eri tasoilla: puhuminen voi olla vaikkapa tasolla B1, puheen ymmärtämisessä henkilö voi olla edistyneempi ja tasolla B2, kun kirjoittaminen voi olla vaikeaa ja vasta tasolla A2. Kielitaitoa kuvataankin usein tällaisella kielitaitoprofiililla. (Council of Europe, 2020.)

Alkuvaiheessa tasolla toiselle eteneminen voi olla helppoa ja nopeaa, mutta vähitellen edistyminen alkaa vaatia enemmän työtä ja aikaa. Toisin sanoen A1-tasolta pääsee nopeammin A2-tasolle kuin B1:ltä B2:lle. Jokainen kieliä harrastuksenaan opiskellut tunnistanee tilanteen: hauskana ja helppona alkanut kielikurssi on jossakin kohtaa voinut muuttua raskaaksi ja jäädä jäänyt kesken.

Mitä eri tasot tarkoittavat?

Kielitaitotasot kertovat, millaisissa tilanteissa puhuja selviää. Tilanteet voivat olla esimerkiksi hyvin konkreettisia tässä ja nyt -seikkoihin keskittyviä, tai niissä voidaan käsitellä abstrakteja ja kompleksisia asioita. Toisaalta ne voivat olla rutiininomaisia tai epäodotuksenmukaisia, kasvokkaisia tai vaikkapa puheluita, epämuodollisia tai muodollisia. Lisäksi kielitaitotasot kuvaavat, kuinka hyvin kielenkäyttäjä selviää edellä mainituissa tilanteissa: osaako hän kertoa pelkät pääkohdat vai yksityiskohtaisemmin, selviääkö hän vain faktatietojen välittämisestä vai pystyykö hän arvioimaan esimerkiksi myös asenteita tai sävyjä, vaatiiko vuorovaikutus ponnistelua vai sujuuko se vaivatta. (Council of Europe, 2020.)

Hoitoalan harjoittelujen kannalta olennaisia tasoja ovat A2, B1 ja B2. Niitä voisi kuvata lyhyesti seuraavasti:

A2-tasolla henkilö ymmärtää konkreettisiin tarpeisiin liittyviä asioita, kun kuultava puhe on selkeää ja hidasta. Hän pystyy osallistumaan lyhyeen ja selkeästi etenevään keskusteluun, mutta tarvitsee tukea puhekumppaniltaan. Hän voi välittää tietoja tutusta aiheesta ennakoitavassa, toistuvassa tilanteessa ja kuvata pääasioita ihmisistä, tapahtumista ja suunnitelmista. Puhe on hidasta ja katkonaista, ja paikoin voi syntyä väärinkäsityksiä. (Council of Europe, 2020.) Oman kokemukseni monikielisten sairaanhoitajaopiskelijoiden suomen kielen opettajana ja hoitotyön lehtoreiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta näkisin, että sairaanhoitajaopiskelija, jonka kielitaito on A2-tasolla, voi selvitä esimerkiksi toistuvista toimenpiteistä (verinäytteen otto, haavanhoito) ja vuorovaikutustilanteista (potilastietojen kysyminen), joihin voi valmistautua ennakolta. Vaikka monia rutiinimaisesti toistuvia tilanteita onkin todennäköisesti opiskeltu suomen kielen kurssilla, opiskelijan suoriutumista tukee, jos hän voi esimerkiksi havainnoida harjoittelunohjaajan toimintaa sekä valmistautua tilanteisiin etukäteen.

Seuraavalla eli B1-tasolla kieltä käytetään selvästi itsenäisemmin ja aktiivisemmin. Henkilö ymmärtää keskeiset asiat tutusta aiheesta, kun puhe on selkeää. Puhekumppanin puhenopeus voi jo olla paikoin normaali. Henkilö voi osallistua valmistautumatta keskusteluun tutusta aiheesta ja raportoida yksityiskohtaisemmin tutusta aiheesta, mikäli voi valmistautua. Konkreettisten asioiden lisäksi kielitaito riittää kuvaamaan esimerkiksi myös tunteita ja toiveita. (Council of Europe, 2020.)  Tällä tasolla selvitään jo monenlaisista tilanteista, vaikka se ei ole aina helppoa ja virheitä sattuu, mutta asiat saadaan selväksi ja hoidettua. Kokemukseni mukaan monet opiskelijat pääsevät tälle tasolle yhdessä vuodessa, mutta se vaatii motivaatiota ja systemaattista opiskelua. Käytännön kokemuksen perusteella voisi ajatella, että harjoittelussa B1-kielitaito riittänee yleensä esimerkiksi kivun selvittelyyn ja kuvaamiseen tai haavan kotihoito-ohjeiden antamiseen, kun materiaaliin voi tutustua ennalta. Epätavalliset tilanteet kuten potilaan yllättävät kysymykset tuottavat kuitenkin todennäköisesti vaikeuksia, jolloin tarvitaan harjoittelunohjaajan apua.

B2-tasolla kieltä osataan hyvin. Henkilö käyttää kieltä siinä määrin sujuvasti ja spontaanisti niin, että vuorovaikutus ei vaadi ponnistelua kummaltakaan osapuolelta. Hän ymmärtää keskeiset seikat monimutkaisista ja abstrakteistakin keskusteluista, myös omalta erityisalaltaan. Hän kuvaa luotettavasti, selkeästi ja yksityiskohtaisesti monia oman alan asioita. (Council of Europe, 2020.) Kun Euroopan neuvoston kielitaitoasteikkoa soveltaa terveydenhuollon maailmaan, voisi ajatella, että B2-tasolla oleva opiskelija selviää esimerkiksi potilaspuheluista ja kirjaamisista itsenäisesti, kun hänelle on ensin kerrottu ja näytetty, miten ne on tapana hoitaa. Samanlaista ohjeistusta oman ammattialan kielenkäytöstä tarvitsee myös äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuva sairaanhoitajaopiskelija.

B2-tason vaativuutta voi pohtia miettimällä, saiko itse ylioppilaskirjoituksissa englannista pitkästä oppimäärästä jonkin ylimmistä arvosanoista, sillä Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan (2026) arvosana magna cum laude approbatur vastaa todennäköisesti taitotasoa B2. Samalla on hyvä muistaa, että pitkää kieltä opiskellaan peruskoulussa ja lukiossa yhteensä 10–11 vuotta, kun sairaanhoitajaopiskelijoilla voi olla takana kieliopintoja vain muutama vuosi.

Olennaista on ymmärtää, että tarvittava ammatillinen(kin) kielitaito on tilannekohtaista ja että tilanteissa voidaan hyödyntää monenlaisia apuneuvoja, kuten muistikirjaa, työkaverien tukea tai muuta kielellistä tukea ja työtehtävien toistamista (Virtanen, 2017).

Mikä riittää harjoitteluun hoitoalalla?

Harjoittelupaikkoja on erilaisia. Työtehtävät ja käytössä olevat resurssit vaihtelevat. Myös koulutusohjelmat, joissa monikieliset sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat, vaihtelevat kestoltaan ja sisällöltään. Syksyllä 2026 Opintopolku-palvelussa koulutusten kestoksi kerrotaan vuosi, kaksi vuotta tai kolme ja puoli vuotta (Opetushallitus). Siksi yhtä ainoaa vastausta riittävästä taitotasosta on mahdotonta antaa. Eri osaamisella selvitään erilaisista tilanteista ja tarvitaan erilaista tukea. Sote-henkilöstöltä edellytetään ammatinharjoittamislupaa varten suomen tai ruotsin kielessä B1-tasoa (Lupa- ja valvontavirasto), joten mielestäni tämän korkeampaa tasoa ei harjoitteluvaiheessa voi vaatia. Perusharjoittelussa saattaa riittää hieman vähempikin kielitaito, koska harjoittelun sujumiseen vaikuttavat aina muutkin asiat kuin suomen tai ruotsin kieli.

Tulevaisuudessa ammatinharjoittamislupaa koskeva kielitaitovaatimus saattaa olla korkeampi kuin B1. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (Pitkänen et al., 2026) sosiaali- ja terveysalan kielitaitovaatimukseksi suositellaan tasoa B2.2. Selvityksessä viitataan myös naapurimaihimme, joissa B2- ja C1-tasot ovat yleinen vaatimus hoitohenkilökunnalle. Mikäli Suomessakin päädytään asettamaan rajaksi B2-taso, pitää ymmärtää, että kyse on selvästi vaativammasta tasosta kuin B1. B2-tasoinen osaaminen vaatii yleensä erittäin paljon ja monipuolista kontaktia muihin kielenkäyttäjiin ja ammattikielestä puhuttaessa luonnollisestikin nimenomaan työelämäkontaktia. Tämän tason hoitoalan suomea ei opita lasta päiväkotiin viedessä, appivanhempien kanssa keskustellessa eikä edes oppilaitoksen suomen kielen kurssilla. B2-tason hoitoalan ammattisuomi opitaan työpaikalla. Se tarkoittaa, ettei sitä voida odottaa vasta harjoitteluun tulevalta opiskelijalta. Hoitoalan ammattilaisten ei tarvitse alkaa suomen kielen opettajiksi, mutta tukea tarvitaan. Minna Intke-Hernandezin (2021) sanoin: ”Jokainen meistä voi olla kielellinen malli ja auttaa toisia sosiaalistumaan oman alansa, oman arkensa tai omien yhteisöidensä kieleen.”

Elina Stordell, FM, lektor i finska och kommunikation

Yrkeshögskolan Arcada on yhdessä viiden muun eteläsuomalaisen ammattikorkeakoulun kanssa mukana hankkeessa ProHarkka Etelä-Suomi – Ohjausvoimaa kieli- ja kulttuuritietoiseen harjoitteluun sote-alalla, joka puolestaan tekee yhteistyötä muiden Suomen ProHarkka-hankkeiden kanssa. Hankkeen tarkoitus on tukea harjoittelunohjaajia kouluttamalla ja kehittämällä käytännön työkaluja ohjauksen avuksi. Tämä blogiteksti pohjaa keväällä 2026 pidettyyn verkkokoulutukseen. Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) sekä Svenska Kulturfonden rahoittavat hanketta.

Lähteet

Council of Europe. (2020). Common European Framework of Reference for Languages: learning, teaching, assessment. Companion volume. Haettu 15.6.2026. https://rm.coe.int/common-european-framework-of-reference-for-languages-learning-teaching/16809ea0d4  

Intke-Hernandez, M. (2021). Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). Haettu 15.6.2026. https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2021/kielenoppija-tarvitsee-tuekseen-kielitietoisuutta-ja-yhteisia-tekoja  

Lupa- ja valvontavirasto. (päiväämätön) Riittävän kielitaidon osoittaminen. Haettu 15.6.2026. https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/riittava-kielitaito

Opetushallitus. (päiväämätön) Opintopolku. Haettu 3.9.2026. https://opintopolku.fi/konfo/fi/

Pitkänen, T., Seppänen, S. & Vihunen, R. (2026). Selvitys mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus eräissä sosiaali- ja terveydenhuollon alan ammateissa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2026:18. Haettu 15.6.2026. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ser…  

ProHarkka. (päiväämätön) Ohjausvoimaa kieli- ja kulttuuritietoiseen harjoitteluun sotealalla. Haettu 15.6.2026. https://proharkka.fi/
Virtanen, A. (2017). Toimijuutta toisella kielellä: kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoitteluissa. Haettu 15.6.2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7021-5

Ylioppilastutkintolautakunta. (2026). Ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen kokeet ja Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasot. Haettu 15.6.2026. https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/tietopalvelut/tietoa-ylioppilastutkinnosta/ylioppilastutkinnon-toisen-kotimaisen-kielen-ja-vieraan