Pehmytkudosvammojen kolme koota on päivitetty PEACEksi ja LOVEksi

Pehmytkudosvammojen kolme koota on päivitetty PEACEksi ja LOVEksi

Julkaistu: 2021-09-27 / Tutkimus

Jyrki Kettunen, TtT, dosentti, fysioterapeutti, Arcada; Sähköposti: jyrki.kettunen@arcada.fi
Joachim Ring, ft (YAMK), tutkintovastaava, fysioterapian lehtori, Arcada; Sähköposti: joachim.ring@arcada.fi
Paakkonen Heikki, TtT, dosentti, erikoissairaanhoitaja, Arcada; Sähköposti: heikki.paakkonen@arcada.fi

 

Vuoden 2017 kansallisen Uhritutkimuksen (Haikonen ym., 2017) mukaan fyysisen vamman aiheuttaneita liikuntatapaturmia sattui 20–74-vuotiaassa väestössä lähes 420 000 ja liikuntatapaturma onkin toiseksi runsaslukuisin tapaturmatyyppi kattaen 27 % kaikista haastatteluissa raportoiduista tapaturmista 20–74-vuotiaassa väestössä. Liikuntaan liittyvät tapaturmat ovat yleisiä myös lapsilla ja nuorilla. Vuonna 2018 toteutetun Liitu-tutkimukseen (Kokko ja Martin, 2019) osallistuneista nuorista yli puolet ilmoitti loukkaantuneensa liikunnan yhteydessä vähintään kerran edeltävän vuoden aikana. Onkin tärkeää, että liikuntatapaturman ensiapu, hoito ja vammasta kuntoutuminen hoidetaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

Tavallisesti liikuntatapaturmaksi luokitellaan ohjattua tai vapaamuotoista liikuntaa harrastettaessa sattuneet tapaturmat. Liikuntavammoiksi puolestaan luetaan sekä akuutit vammat että rasitusvammat. Tässä blogitekstissä keskitytään liikuntaan liittyvien akuuttien pehmytkudosvammojen ensiapuun ja sen jälkeiseen hoitoon ja kuntoutukseen.

Pehmytkudosvammojen ensiapuun ja alkuvaiheen hoitoon on markkinoitu ajansaatossa erilaisia muistisääntöjä. Englanniksi näitä ovat olleet ICE, RICE, PRICE ja POLICE (Bleakley ym., 2012; Dubois & Esculier, 2020). Suomeksi vakiintunein muistisääntö on ollut kolme koota (kylmä, kompressio, kohoasento) eli tuo englannin kielinen ICE (ice, compression, elevation). Kun pehmytkudosvamman akuuttivaiheen jälkeiselle kuntoutumiselle ei useinkaan ole varattu kirjaimia, niin tuo vammasta palautumisen kannalta oleellinen jakso on voinut jäädä huomioimatta. POLICEssa (protection, optimal loading, ice, compression and elevation) (Bleakley ym., 2012) on huomioitu vamman jälkeisen fyysisen kuormituksen tärkeys osana toipumista. Nyt pehmytkudosvammojen ensiapua ja siihen saumattomasti liittyvä kuntoutusohje on päivitetty (Dubois & Esculier, 2020). Päivitystarpeeseen on vaikuttanut mm. lisääntynyt tieteellinen näyttö eri hoitomuotojen vaikutuksista vamman hoitona ja tarve korostaa kuntoutuksen / omaehtoisen kuntoutumisen merkitystä toipumisessa.

Soitellen ei kannata sotaan lähteä. Tapaturman tapahduttua onkin järkevää pysähtyä lyhyesti arvioimaan kokonaistilannetta ja kysyä itseltään muutama kysymys: Mitä onkaan tapahtunut? Onko lisävammautumisen mahdollisuutta – onko henkilö esimerkiksi kaatunut vilkkaasti liikennöidylle väylälle, jolloin moottoriajoneuvon yliajamaksi jääminen on välitön uhka ja tilannetta on ryhdyttävä hoitamaan heti. Miksi tuo iäkäs hölkkääjä kaatui – kompastuiko, liukastuiko vai menikö vain yhtäkkiä ”vintti pimeäksi”? Ei ole tavatonta, että esimerkiksi äkillinen sydämen rytmihäiriö romahduttaa verenkierron ja tajunta sammuu välittömästi, mutta palaa, kun henkilö on kaatunut pitkälleen. Tällaisen tilanteen jatkoselvittely on paikallaan ja silminnäkijätiedolla on oleellista merkitystä, kun tilan jäljille yritetään päästä. Kyseisellä tavalla ”kaatunut” henkilö saattaa tarvita hoidokseen jopa pysyvän sydämen tahdistimen.

Alla on esitetty liikuntalääketieteen erikoislääkärien Maarit Valtosen ja Lauri Alangon laatimat urheilujoukkueen toimintaohjeen tapaturman sattuessa. Nuo ohjeet jäsentävät liikuntatapaturmien alkuvaiheen toimintaa ja ne voi ladata Terve urheilija -sivustolta[1].

Toimintaohjeet tapaturman sattuessa

  • Tunnista hätätilanne (pään vamma ja tajunnan menetys, niskavammat, avomurtumat, voimakas verenvuoto, kaulan alueen iskuvammat jne.) ja soita 112.
  • Nopeaa arviota vaativissa tilanteissa (pään vamma ilman tajunnan menetystä, murtumaepäilyt, alaraajavamma – ei pysty varaamaan jalalle, yläraajavamma – liikerajoitus, rintakehävammat, silmävammat jne.) toimita urheilija päivystykseen.
  • Muut vammat (venähdykset, revähdykset, ruhjeet jne.) fysioterapeutin ja tarvittaessa lääkärin arviointiin.

Suomessa pehmytkudosvammojen hoidon päivitetystä (Dubois ja Esculier, 2020) ohjeesta ovat tiedottaneet mm. UKK-instituutti[2], Terve koululainen -hanke[3] ja Terveysportti[4]. Seuraava pehmytkudosvamman akuutin ja sen jälkeisen vaiheen ohje on suora lainaus Terveysportin uutisesta. Tuon uutisen mukaan vamman hoito toteutetaan seuraavasti:

Akuutti hoitoprotokolla PEACE:

P (Protect) – Suojele. Vältä varausta tai rajoita liikettä ensimmäisten päivien (1–3) aikana.
E (Elevate) – Pidä koholla. Vähentää kudosturvotusta.
A (Avoid anti-inflammatory modalities) – Vältä viisaasti tulehdusprosessia estävien tekijöiden (NSAID, kylmä) käyttöä ensihoidossa.
C (Compress) – Purista mekaanisesti. Vähentää turvotusta ja verenvuotoa kudoksiin.
E (Educate) – Ohjeista. Kannusta potilasta aktiiviseen ja omatoimiseen kuntoutumiseen.

Akuutin vaiheen jälkeinen jatkohoito LOVE:

L (Load) – Kuormita. Lepo suositellaan korvaamaan optimaalisella kuormituksella.
O (Optimism) –Tue myönteistä asennoitumista paranemista kohtaan pysyen samalla realistisena paranemisen aikataulusta.
V (Vascularisation) – Tue uudisverisuonituksen muodostumista alkuvaiheen jälkeen aloitetulla aerobisella harjoittelulla.
E (Exercise) – Tee uusia vammoja ehkäiseviä harjoitteita. Aloita terapeuttinen harjoittelu aikaisin palauttaen liikeratoja, voimaa ja asentotuntoaistia.

Akuutin vaiheen hoidossa perinteisesti käytettyä kylmähoitoa suositellaan käytettävän harkiten. Kylmähoidon vaikutus pehmytkudosvamman hoitona on ilmeisesti vähäinen, ja suosituksessa (Dubois & Esculier, 2020) mainitaan kylmähoidon mahdollinen haitallinen vaikutus paranemisprosessiin liittyvään tulehdusreaktioon ja vamma-alueen verenkiertoon. Vastaavasti kipulääkkeenä suositellaan parasetamolia tulehduskipulääkkeiden sijaan.

Kokonaisuutena tieteellinen näyttö kylmähoidon vaikuttavuudesta vammasta toipumiseen ja kylmähoidon mahdollisista haitoista on vähäistä. Kylmähoidon vaikutusmekanismeja on tutkittu lähinnä eläinkokeissa, eivätkä niistä saadut tulokset ole suoraan sovellettavissa ihmisiin (Kwiecien & McHugh, 2021). Ajallisesti ohjeen kanssa samaan aikaan on julkaistu katsausartikkeli (Kwiecien & McHugh, 2021) kylmän käytöstä vamman ensiapuna. Katsauksen kirjoittajat toteavat kokoamansa nykynäytön perusteella, että kylmähoitoa voi käyttää välittömästi vamman jälkeen ja vammaa seuraavina muutamina tunteina.

Päivitetty ohje korostaa vamman jälkeisen fyysisen kuormittamisen ja terapeuttisen harjoittelun merkitystä kuntoutumisessa ja uusintavammojen ehkäisyssä. Ohjeen kanssa linjassa on yleisen liikuntavamman, nilkan nyrjähdys -vamman hoidon konsensuslausuma (Vuurberg ym., 2018). Sen mukaan nilkkavamman jälkeen nivelen toiminnallinen tuki ja terapeuttinen harjoittelu ovat nivelen immobilisointia vaikuttavampi hoito. Mikäli nilkka on immobilisoitava kivun tai turvotuksen takia, immobilisaatio-aika pitäisi olla korkeintaan 10 vuorokautta.

Päivitetyssä suosituksessa liikuntavammasta kärsivää potilasta kannustetaan aktiiviseen ja omatoimiseen kuntoutumiseen ja tuetaan myönteistä asennoitumista paranemista kohtaan. Samalla kuitenkin pidetään mielessä, että paraneminen ottaa aikansa. Fundamentti kysymys on, voiko paranemista nopeuttaa, vaiko ”vain” optimoida. Ohjeen kirjoittajat myös muistuttavat, että sen sijaan, että ammattilaiset keskittyvät hoitamaan vaikkapa polvea tai nilkkaa, heidän on hoidettava potilasta, joilla on polvi- tai nilkkavamma, kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti.

 

[1] https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheiluvamman-ensiapu/ Ulkoinen linkki (haettu 2.9.2021)
[2] https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/liikuntavammojen-ensiapu-ja-hoito-ohje-paivittyi-varhainen-kuntoutus-korostuu/ Ulkoinen linkki (haettu 2.9.2021)
[3] https://www.tervekoululainen.fi/ylakoulu/tapaturmat/kkk/ Ulkoinen linkki (haettu 2.9.2021)
[4] https://terveysportti.mobi/tyoterveyskirjasto/uutismaailma.duodecimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=23&p_artikkeli=uux25265 Ulkoinen linkki (haettu 2.9.2021)

 

 

Viitteet

Haikonen K., Doupi P., Honkala E., October M., Nipuli S., Lounamaa A. Suomalaiset tapaturmien uhreina 2017. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 45/2017. 39 sivua. Helsinki 2017. ISBN 978-952-302-993-4 (verkkojulkaisu).

Kokko S. ja Martin L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Valtion Liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Bleakley, C. M., Glasgow, P., MacAuley, D. C. (2012). PRICE needs updating, should we call the POLICE? British Journal of Sports Medicine, 46(4), 220-221. doi:10.1136/bjsports-2011-090297.

Dubois, B., Esculier, J. F. (2020). Soft-tissue injuries simply need PEACE and LOVE. British Journal of Sports Medicine, 54(2), 72-73. doi:10.1136/bjsports-2019-101253.

Kwiecien, S. Y., McHugh, M. P. (2021). The cold truth: the role of cryotherapy in the treatment of injury and recovery from exercise. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology, 121(8), 2125-2142. doi:10.1007/s00421-021-04683-8.

Vuurberg G., Hoorntje A., Wink L.M., van der Doelen B.F.W., van den Bekerom M.P., Dekker R., van Dijk C.N., Krips R., Loogman M.C.M., Ridderikhof M.L., Smithuis F.F., Stufkens S.A.S., Verhagen E.A.L.M., de Bie R.A., Kerkhoffs G.M.M.J. (2018). Diagnosis, treatment and prevention of ankle sprains: update of an evidence-based clinical guideline. British Journal of Sports Medicine, 52(15), 956. doi:10.1136/bjsports-2017-098106

 

 

Lähde